Pause

 sunnuntai, toukokuu 11, 2014

kuvat instagramistani

Heipat suuper pitkästä aikaa! Tätä tekstiä on pitänyt tulla monet kerrat rustailemaan, mutta niin se on vaan jäänyt. Reilu kuukausi on vierähtänyt edellisestä ja niin se vain menee, että mitä pidempi väli, sitä hankalampi on palata takaisin, asiassa kuin asiassa. Ehkä siinä syy tämän tekstin saamattomuuteen. Mutta kuten otsikkokin sen jo kertoo, on nyt tämän pienen blogin aika jäädä pauselle. Ehkä sen on jo pystynyt huomaamaan koko tämän vuoden kirjoituksista, jotka vain on vähentynyt ja vähentynyt kuukausien edetessä. Kaikista suurin syy on se iän ikuinen aika. Se vain häviää arkisin johonkin ja viikonloput onkin sitten jo täytetty kaikella kivalla. Nytkin tiedän tarkalleen jokaisen viikonloppuni menot elokuun alkuun asti, joten kiirettä pitää. Mutta kesä on sellaista. Syksyksi elämä yleensä rauhoittuu ja kotona jopa haluaakin olla enemmän kuin menossa. Eli veikkaanpa, että kesä mennään hiljaiselolla täällä. En tosin uskalla luvata mitään, koska voi olla, että ensi viikolla on virtaa rustailla tänne, mutta voi olla, että seuraava kerta menee syksyyn tai jopa ensi vuoteen. Kukapa sen tietää. Annetaan sen ajan näyttää! ;) Tällä hetkellä elämä on tosiaan hieman stressaavaa, mutta luvassa on paljon kaikkea kivaa koettavaa, jonka siivellä sitä jaksaa näitä aikoja. 

Pakko vielä loppuun todeta, että WAU, miten mahtavat kaksi ja puoli vuotta minulla onkaan ollut tämän blogin parissa. Mielellään niitä vuosia kerryttäisin lisää, mutta mutta, näillä eväillä mennään tällä kertaa. Sen voin kuitenkin luvata, että jos en aio palata tämän näppäimistön ääreen enään, tulen sen kertomaan. Eli niin kauan kuin tämä blogi täällä näkyy, aikeeni on joskus ajan kanssa palata takaisin.

Aurinkoista ja elämysrikasta kesää kaikille! ♥ 

Sometimes we all need

torstai, huhtikuu 3, 2014

Niin se on viikko taas vierähtänyt. Huomenna on perjantai ja alkaa viikonloppu, jei! Minulla on vaikka mitä kivaa suunnitelmissa viikonlopuksi. Tai mikä on kivaa kenenkin mielestä. Itse ainakin nautin työstäni niin paljon, että ihan mielellään teen sitä lauantaisinkin. Sen lisäksi luvassa olisi e-rit-täin hikinen intervalli mäkitreeni. Onneksi tähän treenin sain houkuteltua (joka ei paljoa vaatinut) mukaan sukulaiseni, joka melkeinpä juoksee toiseksi työkseen. Hän saa luvan piiskata tämän neidin mäkeä ylös. Innolla ja ehkä pienellä kauhulla ylihuomista siis odotellessa!

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut vielä sen enempää viikonlopusta höpötellä vaan pohdiskella muutoksia itsessä. Yksi asia mistä olen todella ylpeä itsessäni on rohkeus tehdä asioita. Aina en ole ollut rohkea vaan oikeastaan vasta tämän vuoden alusta olen siihen kiinnittänyt huomiota. Siskossani olen aina ihannoinut hänen (ehkä välillä liiallistakin) rohkeuttaan. Minä olen aina ollut se "järkevä", joka todellakin punnitsee ja pohdiskelee asioita kaikilta kanteilta ennen kuin tekee mitään asioita tai muutoksia elämässä. Sisko taas muutti paikkakunnalta toiselle, koska siltä tuntui. Hän vaihtoi työpaikkaa, koska siltä tuntui. Tuossa ajassa minä olisin vasta mietiskellyt, että jaa, kannattaisikohan sitä muuttaa vai ei.

Kuten sanoin, vuoden alusta asti minulla on ollut jotenkin rohkea olo. Tässä muutaman kuukauden aikana on tullut tehtyä joitakin asioita, joita en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni vielä vähän aikaa sitten. Eniten ehkä nautin, kun sain siskoni leuan loksahtamaan auki kerrottuani kaikista sattumistani hänelle. Yleensä se olen tosiaan minä, joka sitä leukaansa pitelee, joten tämä oli aivan ainutlaatuinen tilanne minulle! ;)

Kuitenkin on asioita, joita ei kannata missään rohkeudessaan rohjeta tekemään. Järki täytyy myös pitää mukana. Tiedän, etten edelleenkään ole niin rohkea ihminen, että lähtisin benji-hyppyä hyppäämään, vaikka kuinka adrenaliini suonissa virtaisi, koska ultimate korkeanpaikankammoni sen estäisi joka tapauksessa.

En tiedä mistä tämä rohkeuden puuska on minuun lentänyt, mutta ei se huono asia tosiaan ole. Joskus olen jopa mietiskellyt, että jaetaanko sitä toiselle sisarukselle vain enemmän kuin toiselle geenien jaossa, koska tiedän muutamiakin siskoksia, joilla on ihan sama tilanne kuin minulla siskoni kanssa rohkeudesta puhuttaessa. Tiedä siitä sitten sen enempää.

Viikko sitten torstaina työkaverini soitti minulle puolen tunnin varoitusajalla, että lähtisinkö hänen kanssaan teatteriin, kun hän oli saanut liput tutultaan johonkin näytökseen. Olen ollut vähän huono teatterissa käymään ja puoli tuntia esityksen alkuun pisti hieman mietityttämään, varsinkin kun olin juuri lähdössä vasta töistä. Nopea vaatekaapin läpikäyminen pään sisällä, että mitä laittaisin päälle ja vastaus oli kyllä. Mieskin oli viettämässä sopivasti varpajaisia ja kyllähän se koti-ilta yksin kotona aika tylsältä kuulosti. Vaikka esitys oli varsin huono ja mitäänsanomaton, olin nukkumaan mennessä aika tyytyväinen itseeni, etten vain jäänyt kotiin.  Eihän se vaatinut kuin pientä rohkeutta ja sponttaaniutta niin aikaan saatiin erillainen arki-ilta!

Hmmm, sunnittelisinkohan sittenkin rohkeasti viikonlopulle jotain ihan muuta?